Translate

torstai 10. huhtikuuta 2014

Malesian matkailua osa 1: Masentava Mersing

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, niin Joonaksella oli vastuu meidän Malesian majoituksesta, ja Jontsa olikin jo varannut meille edullisen, kivanoloisen mökin Tiomanin paratiisisaarelta. Hyvähyvä. Suunta Singaporen pikavisiitin jälkeen oli siis kohti Malesiaa. Majoituksen lisäksi emme olleet suunnitelleet asioita sen kummemmin etukäteen, joten selvittelimme Singaporessa ystävällisen Travellers Inn:in henkilökunnan kanssa, kuinka pääsisimme tuolle upealle saarelle. Itse en edes tiennyt etukäteen, missä saari on, en tiennyt Malesian valuuttaa, enkä ylipäätään yhtään mitään koko maasta, ja Tiomanin saaren nimikin unohtui kerran jos toisenkin, ja se vääntäytyi usein Timotei-saareksi. Tämä kuvastakoon ennakkovalmistautumistamme. Netistä löytyi äärimmäisen huonosti tietoa yhtään mistään. Emme esimerkiksi tienneet, koska viimeinen lautta Tiomanille lähtisi, mutta hostellimme omistajamies epäili viimeisen lautan kulkevan joskus iltapäivällä. 

Menimme bussilla hostellimme edestä bussiasemalle, josta otimme Malesian rajalle vievän bussin. Matka kesti muistaakseni noin tunnin, ja päädyimme Woodlands Checkpointiin, missä hyppäsimme ulos busseista ja kuljimme piiiiitkän jonotuksen jälkeen passintarkastuksen läpi. Sitten oltiin ihan pihalla. Ulkona bussilaituri oli täpötäynnä ihmisiä, jotka tuntuivat seisovan epämääräisissä, kymmenien metrien pituisissa jonoissa. Meillä ei ollut mitään hajua, mihin meidän piti mennä, joten haahuilussa kului aika reippaasi aikaa. Jonotettiin varmaan ainakin tunti jonossa, jonka päämääränä oli päästä takaisin saman firman bussiin, jolla olimme rajalle tulleet. Tämän lisäksi laiturilta kulki useiden muiden firmojen busseja, joihin kaikkiin oli omat, epämääräiset jonot. Todella huonosti organisoitua hommaa.

Lopulta pääsimme änkeämään bussiin, joka vei meidät Malesian puolelle, jossa sama rumba toistui uudelleen: ulos bussista, passitarkastukset, loputtomat ihmisjonot ja epämääräistä ja huonosti organisoitua toimintaa. Tässä tilanteessa kaikesta stressaavinta oli epävarmuus siitä, kuinka pääsisimme Mersingiin, josta lauttamme oli määrä lähteä, ja ennenkaikkea aikataulut, joita emme edes tienneet. Ihan järkyttävän stressaava yhtälö. Tullin seinillä kiellettiin tuomasta mangoja Malesiaan. Myös durian -hedelmän syönti oli kiellettyä.

Sitten, kun olimme päässeet läpi tarkastuksista, lähdimme selvittämään, mistä lähtisi bussi Mersingiin. Löysimme yhden Tourist Informationin, mutta se oli suljettu. Hienoa. Missään ei ollut aiheeseen liittyvää opastusta, eikä kukaan työntekijä, jolta asiasta kysyimme, osannut vastata. Vaihdoimme Malesian valuuttaa, ringgittejä, ja haahuilimme epätoivoisina ympäriinsä. Eräs ystävällinen malesialasmies huomasi meidän olevan vähän hukassa, ja kysyi mihin olemme menossa. Hän kertoi meille, etteivät Mersingiin lähtevät bussit lähde täältä, vaan bussiasemalta, jonne täytyy ottaa ensin toinen bussi. Voitte kuvitella, miltä tämä informaatio tuntui siinä vaiheessa. Keksin kysyä mieheltä, että onko hänellä mitään tietoa, koska viimeinen lautta lähtisi Tiomanille. Hänen mukaansa viimeinen lautta lähtisi puoli viideltä. Kysyin sitten mieheltä, kuinka kauan matka Mersingiin kestää bussilla. Vastaus oli, että kolme tuntia. Kello oli silloin kaksi iltapäivällä. Mietin jo, että peli on menetetty, kunnes mies ehdotti, että ottaisimme Mersingiin taksin. Taksilla ehtisimme lauttaan ajoissa.

Mies lähti viemään meitä taksille sepostaen taksin hinnoista, kunnes meille selvisi, että hän itse aikoi toimia taksikuskinamme. Auto oli parkkihallissa kököttävä valkoinen henkilöauto. Tässä vaiheessa koko Malesiaan tulo tuntui huonoimmalta idealta ikinä, mutta jotenkin se aikaa vastaan taistelu tuntui silloin ainoalta oikealta missiolta. Meidän oli pakko ehtiä Tiomanille vievään lauttaan, olihan buukkauksetkin jo tehty, eikä meille jäänyt hirveästi vaihtoehtoja. Jälkikäteen ajateltuna hommassa ei ollut järjen hiventäkään. 

Pakkasimme tavarat autoon, ja kun mies käynnisti autoa, se autonromu huusi kuin hullu. Noustiin ulos autosta, koska se kuulosti siltä, että se räjähtäisi hetkellä millä hyvänsä. Tuollaisella romulla emme lähtisi minnekään, vaan menisimme etsimään oikean taksin... Mutta ei meillä ollut hajuakaan, mistä saisimme taksin, ja ehtisimmekö etsinnän jälkeen enää siihen kirottuun lauttaan. Kuski kävi nopeasti auton läpi, ja totesi melun johtuvan rikkinäisestä ilmastoinnista. Ilmastointi laitettiin kiinni, ja melu lakkasi. Hän lupasi järjestää meille uuden auton, ja lähdimme sitten kuitenkin matkaan. Olo oli huojentunut siitä, että pääsimme vihdoin liikkeelle, mutta hieman ahdistunut siitä, että oliko tämä nyt maailman suurin erehdys.

Mies ajoi tovin soittaen samalla puhelua ja pysähdyimme eräälle huoltoasemalle. Automme viereen ajoi hetken päästä toinen auto, joka oli punainen, ikivanha koppero, jonka kylken oli maalattu numero, ja ralliraidat. NO-LO. Ajattelin mielessäni, että onko tämä nyt joku vitsi. Mies ilmoitti meille, että tässä on uusi auto ja kuski, joka vie meidät perille Mersingiin. Siinä vaiheessa ei auttanut muu kuin siirtää tavarat toiseen autoon ja hypätä kyytiin. Maksoimme sovitusti alkuperäiselle kuskillemme euroissa mitattuna vähän vajaat 20€ per naama (80 ringgittiä), minkä kyllä "tiesimme" olevan kallis taksa malesialaisittain (olkoonkin, että matka oli yli 130 km, ja siinä kestää noin kaksi tuntia), mutta olihan kyseessä "taksikyyti" ja "hätätilanne", koska meillä oli kiire ehtiä lauttaan. Ja oliko meillä enää muita vaihtoehtoja siinä vaiheessa? No eipä ollut. 

Hommasta tuli kertaheitolla paljon jännittävämpää. Uusi kuskimme oli vanha malesialaispapparainen, joka ei puhunut meille sanaakaan. Auto oli vanha kuin taivas. Mies vaikutti kaiken lisäksi väsyneeltä. Vanhalla koppura-autolla hurjastelu palmumetsien keskellä silmät luppasevalla kuskilla ei ole elämäni hienoimpia kokemuksia. Pelkäsin oikeasti henkeni edestä. Otin miehestä varalta kuvan, jotta minulla olisi todistusaineistoa, mikäli meidät vietäisiinkin orjiksi ananasfarmille, tai jotain muuta mukavaa. :D Kyseessä oli maailman ahdistavimmat kaksi tuntia elämästäni, taistelua aikaa vastaan yhdistettynä kuolemanpelkoon. En suosittele kenellekkään. Kaikkea kamalaa kävi kyllä mielessä. Välillä pari apinaa juoksi tien yli. Tienvarsikylteissä varoitettiin porojen sijaan elefanteista. Pääsimme kuitenkin elävänä, "turvallisesti" Mersingin lauttarantaan n. kaksikymmentä yli neljä.

Luksusautomme ja yksityiskuskimme, rahalla saa! ;)
Lauttarantaan päästyämme kuskimme hurautti pois autollaan, ja menimme lauttalippumyyjän juttusille. Tämä papparainen kertoi meille ystävällisesti, että seuraava lautta Tiomanille lähtee yhdeksältä seuraavana aamuna. Ukkeli naureskeli meille hyväntahtoisesti, kun kyselimme epäuskoisena, että emmekö todella pääse Tiomanille enää tänään. Lauttoja kulkee Tiomanille low seasonilla (Malesiassa oli tuolloin sadekausi) vain kerran päivässä, aamuisin. En voi sanoin kuvailla miltä nuo sanat kuulostivat meidän korvissa. 

Mies neuvoi meitä tulemaan lautalle hyvissä ajoin seuraavana aamuna, ja suositteli meille jotakin edullista hotellia Mersingistä. Lähdimme laahustamaan kohti Mersingin keskustaa hillittömässä helteessä liian painava laukku olkaa hiertäen ja verensokerit alhaalla. En tiedä mitään masentavampaa paikkaa, kuin Mersing. Päätimme käydä ensin syömässä, ja valitsimme onneksi oikein niistä kolmesta vaihtoehdosta, jotka kaupungissa olivat auki. Ikivanhan ja luisevan papparaisen valmistama tuore roti-leipä ja malesialainen ruoka piristivät hetkeksi mieltä. Sitten alkoi hirveä ja turhauttava hotellinetsintärumba. Kyselimme hintaa useasta paikasta. Ainoat kriteerimme olivat, että paikassa on Wi-Fi, ja että huone ei maksa paljoa.

Lopulta kriteerit täyttävä paikka löytyi, ja maksoimme yöstä rupuhostellissa kolmisen euroa per nokka. Huoneemme näytti ensivilkaisulla tältä:

Holy Wi-Fi
Kun olimme maksaneet huoneen, aloin tutkia paikkaa vähän tarkemmin... Toisella vilkaisulla paikka näytti tältä:
Suihkutilat: kylmää vettä niskaan.
...Ilmeisesti olen ollut niin fiksu, etten ottanut vessasta kuvaa, sillä en edes halua muistaa, miltä se näytti. Huoneemme seinällä oli ilmanraikastin, joka suihkautti kerran tunnissa kukkaistuoksua huoneeseemme. Muuten koko rakennus haisi homeelle, rasvalle ja hielle, nukkaantuneet petivaatteet mukaanlukien. Huone alkoi vaikuttaa viimeistäänkin asumiskelvottomalta, kun huomasin sänkyni vieressä seinällä kaksi suurikokoista lukkia... Inhoan hämähäkkejä yli kaiken. Se oli sitten se viimeinen niitti. Sain koko Aasian reissun ensimmäisen breakdownin :D Päätin mennä ulos hengittelemään hetkeksi. Kävin vähän kiertelemässä kaupunkia, että saisin mun hermot kasattua. 

Hitchcockin linnut?

Keskustassa oli ainoastaan kaksi katua. Noiden rakennusten takana oli ruskea likaoja, jonka varrella oli yksi ravintola.
Palatessani takaisin "hotellille" pyysin henkilökuntaa poistamaan huoneesta hämähäkit, ja respaneiti tulikin myrkkypullon kanssa suihkuttamaan hämähäkkejä hyönteissprayllä. That's it. Hämähäkit tippuivat seinältä varmaan johonkin lattialle, ja ne jäivät sitten sinne. Kiitos hyvästä asiakaspalvelusta. Sini oli mun sankari, ja suostui nukkumaan tuossa seinän puolella. Kiitos vielä siitä. Halusin viimeiseen asti vältellä huoneessa hengailua, joten pakotin kanssamatkustajani kanssani ulos kävelylle ja syömään illallista.

This is how we do in Malaysia...

Kävelimme Mersingin rantaan ja se tarjoili meille näinkin upeita maisemia... Koko ranta oli täynnä roskaa ja se sai karun mielikuvani kaupunkia kohtaan huononemaan entisestään. Oikeesti, onko olemassa masentavampaa paikkaa kuin Mersing? En usko, ennen kuin näen sen omin silmin. 

Sain kuin sainkin lopulta nukuttua meidän järkyttävässä hotellihuoneesa, käytin vain peittonani omaa pyyhettä sen haisuliviltin sijaan. Sini korvasi pyyhkeellään puolestaan oman haisulityynynsä. 

Vaikka tuo päivä on yksi elämäni hirveimpiä, niin hyvä, että se tuli koettua. En voi sanoin kuvailla, miltä tuntui päästä tuosta kamalasta kaupungista seuraavana aamuna pois, varsinkaan kun edessä häämötti upea Tiomanin paratiisisaari <3

Ja ottakaa muut matkailijat opiksi tästä. Don't try this outside your home. Älkää antako kenenkään huijata, ellei muita vaihtoehtoja ole. :D Meillähän ei ollut. :D


4 kommenttia:

  1. Aaa mikä ylläri, ku näin monta postausta täällä. Tämä viimenen sai kyllä taas itelläkin tuskan hien pintaan, jaiks miten hullua ja pelottavaa!!:o

    -Rimpula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylläripylläri! :D Kirjoittelen tänne vielä pari jutskaa, kunhan kerkiän :)

      Poista
  2. Ootte työ rohkeita! Hirveen peloittavalta näyttää, varsinkin tuo ranta o_o
    -Boogi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä :D Eikö olekin järkyttävän näköinen paikka. One of the worst days in my life.

      Poista